Tänään koin tähtihetken, kun Edi uskoi samantien komennon "alas" -sohvalta. Kuulostaa tosi pieneltä ja surkealta tapahtumalta, mutta minulle sillä on suuri merkitys kolmen viikon toistamisen jälkeen. Niin Edi ei saa mennä sohville eikä nojatuoleille, mutta villikkohetkinä kaikki säännöt katoavat sen pienestä päästä ja sohvatyynyt vaikuttavat mitä parhaimmalta saaliilta. Ihan ymmärrettävää niin kuin sekin, että kuin sanoin Edille keittiöstä olohuoneeseen alas ja se tajusi vihdoin mitä pitää tehdä.

No, on Ediä koulutettu muutenkin kuin sohvatyynyjen kanssa. Sunnuntaina päiväohjelmaan otettiin metsälenkit ja siellä on ollut mukava seurata koiran toimintaa. Alussa Edi pyöri enemmänkin jaloissa, mutta tänä aamuna teki mukavia omia luovejaan, mutta kiinnitti kuitenkin huomiota siihen missä se emäntä kulkee. Yhden kerran lähti sooloilemaan vähän liiaksi, menin sitten "kuusen perseeseen" piiloon koiraa. Voi sitä riemua, kun Edi sitten löysi minut.

Luoksetulo sujuu todella hyvin yhteisestä vihellysmerkistä. On sitä treenattukin. Nyt ollaan ohjelmaan otettu jo muitakin harjoituksia. Maahan ei vain tahdo sujua vielä yhtä hyvin, mutta aamulenkillä huomasin, että siihen liitetty pitkä vihellys on jo koiralla takaraivossa. Persaus läsähti jo maahan vihellyksestä. Olen kyllä todella tyytyväinen siihen mitä Edi on oppinut näin lyhyessä ajassa. Myös ruokailu alkaa istumisella ja odottamisella. Samoin kuin oven avaaminen.