Pitkään on ollut blogi ilman päivitystä. Mutta se lienee ymmärrettävää näin metsästyskaudella. Kanalintujen vähyyttä ollaan monessa mediassa tuotu esille ja totta se onkin. Vähässä ovat linnut, mutta jotakin aina löytyy. Pataan meillä ei ole lintuja saatu vielä. Edi ne kyllä löytää ja ajaa ylös mutta seisonta on vielä hakusessa.

Linnustus aloitettiin syyskuussa heti kun siihen virallinen lupa oli olemassa. Sitä ennen oli ostettu Iin karttoja, jotta osataan liikkua uusissa mehtuumaisemissa. Avauspäivänä lintujen olemassaolosta kertoi vain yksinäisen pyyn vihellys jossain kaukana.

Varsinaisen "metsästyksen" lisäksi Edi on saanut metsälenkit aamulla tai illalla ja välillä kahdesti päivään. Lisäksi tottelevaisuutta ollaan harjoiteltu entisestään. Hyvältä vaikuttaa kaikkinensa.

Nyt ollaan sitten metsästyslomalla Kainuussa ja lintujakin löytyy. Emäntä pääsi jopa ajokoiran kanssa metsällä ampumaan jäniksen sunnuntaina. Se annettiin eteenpäin jo anoppilaan, kun tunnetusti näiltä kairoilta jäniksiä tulee kotiinviemisiksi lisää tälle viikkoa.

Eilen mentiin Tonin metsästysporukan majalle Hyrynsalmelle yönseuduksi. Molemmat kerettiin käymään Edin kanssa metsässä ja parit ajolähdöt saatiin aikaiseksi. Edi sitten makuulle lintujen lähtöpaikalle ja vapautuksen jälkeen virtaa on entisestään. Hyrynsalmen reissulta meillä on tuliaisina itsepalvattua hirven -ja possunlihaa, ai että on hyvää. Otetaan "palvipömpeli" käyttöön toistekin.

Lapset tykkäsivät kämppäelämästä, joten eiköhän käydä toistekin koko porukalla. Tälle aamua mie kävin Edin kanssa vielä lenkit ja yksi tilanne saatiin aikaiseksi. Viimeisenä käytiin koko porukalla pikku lenkki ja Vilmis ja Oltsukin jaksoivat hyvin kulkea. Loppumatka sitten hartioilla.

On täällä Kainuussa vaan vähän mielekkäämmät maastot mitä Pohjois-Pohjanmaalla. On mäkeä eikä niin rytelikkömetsää.