Takana raskas alkuviikko. Metsässä vastakaadetun mäntypuun tuoksu, syksyn kirpeys hiipii pikkuhiljaa iholle. Nappaan myöhäissyksyn puolukan, jonka pakkanen on viimeistellyt täydelliseksi suupalaksi. Kuori narskahtaa hampaissa ja maistan puolakassa saman minkä metsässä jo aistii. On tulossa pakkasyö. Hämärä hiipii kannoillani ja poskille nousee terve puna. Hengitys tihentyy hiekkatiellä, kun annan jalkojeni kulkea niin kovaa kuin haluavat. Kotona muistan mitä mielenrauha tarkoittaa.