Näihin tunnelmiin päättyi ihana viikonloppu Kainuussa. Edi-poika kävi vähän testailemassa miltä se järvivesi tuntuu.

Viime keskiviikkona oli taas ampumista ja karu totuus paljastui kuitenkin. Porukka vietiin korkean tornin juureen ja aloimme ampumaan alaspäin lentäviä kiekkoja. Ja siitähän ei tullut mitään. Jos olisin perusurheilija, olisin voinut selittää epäonnistumista sillä, että nyt käsissä oli eri haulikko kuin edellisviikolla. Sen verran selkärankaa on kuitenkin vielä jäljellä, että voin myöntää suorilla vian olevan ampujassa. Ohjaajammekin huomasi, että ei taida tämä paikka olla vielä näitä naisia varten ja siirryimme vähän helpommalle paikalle. Ammuimme a -ja b-kiekkoja. B-kiekkoihin välillä osuinkin, mutta on nostossa vielä sen verran kotiläksyjä, että a-kiekkojen vähän lyhyemmäksi jäävään lentorataan ei kerennyt mukaan ja paukautin joka kerran kiekosta vasemmalta ohi, eli olin siinä vaiheessa kiekkoon verrattaessa jäljessä.

Miten se joku humppaa tai kuole -täti laulaa. "Katson sineen taivaan.."