Tai ainakin niin rauhallista kuin se voi olla saksanseisojan ja kahden lapsen kanssa. Me tultiin jo perjantaina tänne Kainuuseen viettämään joulunalusaikaa ja se olikin aivan oikea ratkaisu. Lunta on tullut joka päivä ihan omiksi tarpeiksi. Puut notkuvat lumenpainosta ja tunnelma on oikein jouluinen. Huomenna mummolaan jouluaterialle ja sitten hautausmaan kautta tänne korpeen hiljentymään. Vuosi sitten meidän perheessä oli kova koiranpennunodotus päällä, joka sitten toteutuikin erinäisten mutkien kautta. Välillä on ollut ymmärrys tiukalla. Esimerkiksi silloin kun Edi oli mennyt kodinhoitohuoneen kautta hakemaan saunan lauteilta kuivumassa olevan lampaantaljan ja repinyt sen olohuoneen matolle. Kaupantekijäisiksi oli lähtenyt myös lintujen lyhde samaan kasaan. Mitäs olin jättänyt sen tuulikaapin penkille. Tämä sopora selvisi sillä tavalla, että äitiyslomalla oleva naapuri soitti meille ja kysyi, että oonko kotona. Olin just mennyt ruokatunnille ja hölmönä kysyin, et miten niin. Meillä oli kuulemma ulko-ovi auki ja Edi pihalle. Olinhan aika äimänkäkenä siinä, että mitä mitä ... Käskin laittaa Edin sisälle ja oven lukkoon. Onneksi tuo koira sentään tottelee sen verran naapuriakin, että oli lompsinut sisälle. Suoraan jouluaterialta sitten kotiin ja katsomaan tuhoja oli se lukot itse aukaissut koirakin aika hiljaista poikaa kun näin sen olohuoneen. Tästä lähin on ollut kodinhoitohuoneen ja pesuhuoneen välinen ovikin lukossa, ettei pääse sitä kautta etenemään meidän makkariin ja muualle taloon kun ollaan poissa. Edi näköjään viettää vielä jonkun viikon päivät kodinhoitohuoneessa :)
Veikkaan, että em. tapaus johtui siitä kun ei pystytty silloin liikuttamaan Ediä kunnolla kun sillä oli se kynsi vielä katki. Tai siis onhan se vieläkin, mutta nyt pystyy kuitenkin juoksuttamaan ja täällä ei ole niin karkea kelikään kuin Iissä. On kyllä kokeiltu vaikka minkälaista suojaa sille jalalle, muttei oikein mikään auta siihen. Eläinkaupasta ostettiin semmoinen paksu ja tosi visun oloinen tassunsuoja (ja kallis), mutta tahtoo sitten ontua sen kanssa.
Mutta tällaista meille, se täytyy kuitenkin Edin kunniaksi sanpoa, että on rauhoittunut kovasti sisälläkin. Lapset saa juosta ja villitä, mutta Edi vain makoilee.
Näihin juttuhin on hyvä päättää nämä joulunalusmuistelmat.
Joten vielä kerran Rauhaisaa Joulua
ja Onnekasta
Uutta Vuotta 2009!
ja Onnekasta
Uutta Vuotta 2009!
Kommentit